Petteri Metiäisen matkakertomus

Petteri Metiäinen pääsi aiemmin tänä kesänä Islannissa järjestettäviin M55 EM-kisoihin. Alta pääset lukemaan hänen kisamatkastaan.

Etkot Ringsidessä Espoossa sunnuntaina 28.7.24 - varusteiden jako ja tutustuminen joukkueen jäseniin. Lento Helsingistä Reykjavikiin maanantaina 29.7 aamusta. Lentoaika 3,5 h. Islannin aikaero Suomeen 3 h.

Keflavikin lentoasemalta matka jatkui hotelliin, joka oli Reykjavikin keskustan tuntumassa. Majoittumisen jälkeen tutustuminen Mosfellsbaer Golf Clubiin, joka toimi EM- joukkue +55 hcp -sarjan kisakenttänä, ja jonne oli vain reilun varttitunnin matka hotellilta. EM-joukkue +55 scr-sarjan kilpailu pelattiin Reykjavik Golf Clubin kentällä, joka oli Mosfellsbaerin kentän vieressä.

Kuvassa Mosfellsbaer Golf Club


Kilpailujen avajaistilaisuus pidettiin maanantai-iltana Mosfellsbaer Golf Clubilla, jossa otettiin myös viralliset joukkuekuvat.

ESGA + 55 hcp joukkue ​​​​​​​

Matkaa varten olin kartoittanut vähän taustatietoa Islannista. Islannissa on kaikkiaan 65 golfkenttää, joista 15 on 18 reikäisiä. Pääkaupunkiseudulla on 10 kenttää, joista 5 on 18 reikäisiä. Islannin väkiluku on 380 tuhatta, josta 2/3 asuu suur-Reykjavikin alueella.
Kenttiä Islannissa taitaa olla väkilukuun verrattuna eniten maailmassa. Keskilämpötila heinäkuussa on 13-15 asetta ja keskimäärin sadetta saadaan joka toinen päivä.

Matkaan oli varustauduttu näiden tietojen mukaan ja mieleltään valmistauduttu, jotta sateessa ja tuulessa tullaan pelaamaan. Shortsit jätin kotiin ja pipon laitoin bägiin lähtiessäni. Ensimmäisenä kilpailupäivänä keskiviikkona tuuli oli tosi rankkaa (nopeus yli 20 m/s) ja lisäksi vettä saatiin oikein kunnolla. Golfkärryt piti kaataa ennen lyöntiä, koska ne olisivat kaatuneet lyönnin aikana tuulen voimasta.


Pallot eivät pysyneet viheriöillä. Griinit oli jyrätty tosi koviksi ja ne olivat hyvin nopeat.Viheriöt olivat pääosin nostettu ylös ja viheriöiden reuna-alueet kallistavat pallot pois viheriöltä. Kun pallon chippasi viheriölle ja josko se sattui sinne jäämään, niin piti nopeasti juosta perässä merkkaamaan pallo. Mikäli palloa ei ollut merkattu ja tuuli vei pallon, niin se piti pelata sieltä, minne tuuli sen kuljetti. Näin kävi useamman kerran. Puttaukseen ryhtyessä piti odottaa tuulirakoa, jotta pystyisi asettamaan pallon viheriölle ja pallo pysyisi paikoillaan, mitä se ei usein tehnyt, vaan tuuli vei pallon. Pallo siirrettiin takaisin. Putatessa piti tietty ottaa tuuliennakkoa.

Kuva harjoituskierrokselta tiistaina, kun sää oli melko kohtuullinen.

Suomen joukkueen lopullinen sijoitus EM+55 hcp -sarjassa oli kuudes kahdenkymmenen maan joukossa. Joukkueen tulokseen valittiin jokaisen kolmen kilpailukierroksen joukkueen neljän parhaan pelaajan tulokset kuuden pelaajan joukkueesta. Tulokseni huomioitiin joukkueen tuloksiin kaikkina kilpailupäivinä ja henkilökohtaisissa tuloksissa olin 18., joten olin kohtuullisen tyytyväinen suoritukseen huomioon ottaen olosuhteet.


Joukkueen paras sijoitus henkilökohtaisissa tuloksissa oli 16.

EM+55 scr -sarjassa Suomen joukkue pelasi upeasti päätöspäivänä ja nousi kolmannelle sijalle.

Kuva harjoituskierrokselta tiistaina - viheriö 9.

Näkymä väylä 10 lyöntipaikalta.
​​​​​​​

Kilpailujen päätöstilaisuus ja palkintojen jako pidettiin HARPA konserttitalossa perjantaina 2.9.24.


Uudestaan Islantiin?

Tällä reissulla ei ollut aikaa muuhun kuin golfiin. Kuumat lähteet, geysirit ja tulivuoret jäi kokematta. Maisemat olivat hienon näköisiä, kun sää niin salli. Hintataso jäi hyvin mieleen - n. 1,5 kertaa Suomen hinnat.


Matkan järjestelyt oli hoidettu erinomaisesti FSG:n ja joukkueen pelaavan kapteenin Jouko Latvakankaan toimesta.
Uutta golfmatkaa Islantiin ei tarvitse miettiä, mutta ehkäpä tutustuminen kuumiin lähteisiin ja geysireihin voisi tulla vielä harkintaan jossakin vaiheessa.

Petteri Metiäinen 11.9.2024